Mihin hävisi kesä?

Kovasti on tämä blogi ollut koko kesän mielessä, mutta ylimääräistä aikaa ei vain yksinkertaisesti ole ollut lainkaan. Olen tosiaan painanut hommia viikko-viikkosysteemillä koko kesän laivalla ja usein nuo vapaaviikotkin ovat vierähtäneet ainakin osittain töissä 😂 Nyt alkaa pikkuhiljaa kesän kiireet helpottamaan, joskin illaksi suuntaan taas töihin...kuinkas muutenkaan.

Lupasin tuossa keväällä, että kerron teille vähän laivalla työskentelystä.
Itse olen nyt viettänyt laivalla kaksi täyttä kesää ja toki tein töitä myös matkailuvirkailijaopintojeni ohella siellä, lähinnä viikonloppuisin. Seilaan väliä Turku-Tukholma.

Olen aina jollain tavalla haaveillut työskentelystä merellä ja nyt kokeiltuani sitä, olen kyllä aivan myyty siihen touhuun. Uskon, että se on homma,  jota joko rakastaa tai vihaa. Elämäntapa.

Itse täytin aikanaan avoimen rekryn kautta hakemuksen ja pääsinkin melkein heti haastatteluun. Haastattelun jälkeen piti vielä käydä merimieslääkärin tarkastuksessa ja saada hyväksytyt paperit, jotta pääsi merelle suorittamaan koevuorot. Koevuoroni kesti muistaakseni to-su, jonka jälkeen päätettiin jatkosta. Muistan vieläkin, kuinka pyörällä päästäni olin koko tuon viikonlopun, kun uusi työympäristö vaati niin paljon totuttelua, onneksi työ oli sentään samaa, jota olin jo maissa tehnyt iät ja ajat 😂 Ihan vaan oikeisiin paikkoihinkin löytäminen tuotti välillä tuskaa...Koevuorojen aikana piti myös perehtyä lukuisiin turvallisuusasioihin ja muihin käytännön juttuihin.

 Meillä on ihan huippu työyhteisö ja muutenkin laiva on kuin toinen koti, sinne on aina kiva palata. Rakastan pitkiä vapaita ja tykkään siitä, kun työ ja vapaa-aika ovat selkeästi erillään. Kun ollaan töissä, tehdään töitä ja kun ollaan vapaalla, ollaan vapaalla. Pitkät vapaat mahdollistavat myös esim. reissaamisen💕  Työ on ajoittain kohtalaisen rankkaa ja vaatii semihyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Päivät ovat keskimäärin 10h, mutta varsinkin kesällä monesti vaativat joustoa. Itse teen töitä yleensä kolmessa vuorossa= esim. klo 8.30-11, klo 14-17.30 ja klo 20-24.

Työskentelen ravintolaosastolla ja siellä (kuten muuallakin) eri sesongit näkyvät selvästi. Kesä on lapsiperheiden ja etenkin aasialaisturistien aikaa, kun taas syksyn saavuttua asiakaskunnassa alkavat vahvasti vaikuttaa opiskelijat, eläkeläiset sekä pikkujouluporukat. Ihan hauskan vaihtelevaa siis. Noiden aasialaisturistien osalta koin muuten, että Thaimaassa vietetystä ajasta oli kovasti hyötyä! Mulle on jäänyt Thaikuista tiettyjä juttuja ihan käytäntöön, kuten en enää oikein pysty ojentamaan mitään asiakkaalle yhdellä kädellä, ainakaan vasemmalla :D Sit oon myös oppinut ehkä paremmin ymmärtämään aasialaista "jonotus"kulttuuria...jota ei siis ole.

Työympäristö vaatii sopeutumiskykyä monellakin tavalla. Itselläni kävi edelliskesänä todella hyvä tuuri, kun sain asua koko kesän omassa hytissä. Tänä kesänä jaoin hytin työkaverini kanssa, joka oli toki myös ihan kivaa, mutta vaati sopeutumiskykyä molemmilta, mm. täysin eri rytmin ja työvuorojen vuoksi. Meillä alkoi kyllä jo ekan viikon jälkeen olla selkeät kuviot, kumman tavarat on peilipöydällä ja kumman takki roikkuu missäkin naulakossa. Mukavaa kuitenkin oli asua koko kesä saman tyypin kanssa (lukuunottamatta muutamia extrapäiviä, jolloin jaoin hytin eri osastolla olevan ihmisen kanssa.) Aina kotiin lähtiessä alkoi tulla vähän eroahdistus jo hyttikaverista vaikka olikin mukava päästä omaan kotiin. Itselläni suurin ongelma ehkä onkin noissa yli viikon keikoissa tietynlainen laitostuminen😁 Kun palaan takaisin kotiin, on outoa, kun pitää itse käydä kaupassa ja tehdä ruoka. Ketään ei määrää myöskään aikatauluja.

Työsuhde-etuna on myös ihan mielettömät maisemat, joihin ei kyllästy koskaan ❤

Hytin hallittu kaaos :D

Tässäpä nyt ainakin hiukan pähkinänkuoressa tuosta hommasta :)

Ps.Ensi viikolla kutsuu Kreeta ja Santorini 💕

-L